Yllätys x 2

Perjantai 17.2.

Nämä tapahtumat liittyvät eiliseen, mutta kirjaan ne tähän. Tämä siksi, että perjantai oli tapahtumiltaan köyhä eikä siitä riittäisi jutun juurta.

Palatessani torstaina illansuussa Triestestä majoitukseen huomasin heti ulko-ovelta, että joku on käynyt asunnossa. Huoneiston sisäovet olivat eri asennoissa kuin olin ne jättänyt. Hetken aikaa valmistaudun kohtaamiseen pitkäkyntisen kanssa ja hiivin asuntoon. Ketään ei näkynyt. Toiseen makuhuoneeseen oli kuitenkin ilmestynyt kaksi matkalaukkua. Tästä pystyin helpohkosti päättelemään, että uusia asukkaita oli saapunut.

Hetken kuluttua soi ovikello ja menin avaamaan. Ulkopuolella oli instituutin johtajatar Sonja, joka pistäytyi tervehtimässä. Hän myös pahoitteli sitä, että olivat unohtaneet ilmoittaa uusien asukkaiden tulosta. Ennakkotieto olisi ollut mukava, totesin. Olisin voinut hieman kerätä tavaroitani kasaan ja siivota pahimmat pölyt.

Keskustelimme samalla harjoittelujaksoni kohta edessä olevasta päättymisestä. Sonja oli yrittänyt tavoittaa ja tavata ”ohjaajaani” turvallisuuspäällikköä. Hän oli ollut niin kiireinen, että tapaaminen ei ollut onnistunut koko päivän aikana. Sanoi yrittävänsä vielä maanantaina. Sonja kertoi myös sopivansa suoraan turvallisuuspäällikön kanssa siitä, että saan mukaani kaikki asiaankuuluvat paperit. Matkan Mariboriin tekisin itsenäisesti seuraavan viikon perjantaina julkisilla kulkuneuvoilla. Lisäksi kävimme läpi asunnon pieniä vikoja, kuten toimimattomia valaisimia ym. Sonja sanoi hankkivansa uudet neonputket ja voisimme kokeilla toimiiko valaisimet niiden vaihdon jälkeen.

Illemmalla Sonja sitten poikkesi uudestaan tarvikkeiden kanssa. Tällä kertaa hänellä oli mukana myös lampunvaihtaja eli poikaystävänsä. Olin asiasta helpottunut, sillä tammikuussa jouduin Sonjan ”määräyksestä” heti saapuessani melko hankalaan asennustyöhön kylpyhuoneessa. Tämä siksi että ”olet mies ja te suoritatte tällaisia töitä”. Kaveri vaihtoi uudet putket ja valaisimet alkoivat toimia. Samalla sain hieman tutustua tähän mukavan oloiseen kaveriin, joka työnsä puolesta vierailee satamassa usein.

Illalla tapasin uudet asukkaat. Kaksi ovat reippaan mutta silti hieman ujon oloista tyttöä naapurikaupungistani. He opiskelevat merkonomeiksi ja tulivat työharjoitteluun paikalliseen nuorisokeskukseen. Työ tulee olemaan pääsääntöisesti iltatyötä, joten emme kovin paljoa tule samaan aikaan majoituksessa olemaan.

Silmiinpistävää oli uusien asukkaiden heti alkanut levittäyminen ympäri asuntoa. Jo parin tunnin päästä alkoi kylpyhuone, keittiön tasot, eteisen naulakko jne. olla täynnä heidän tarpeellisia tarvikkeita. Siirsin vastaavasti vähäisiä omiani pois tieltä. Tällainen ei onneksi tullut minulle yllätyksenä, koska olen kotioloissa tottunut nuoren ja hieman varttuneemman naisten harrastamaan vastaavaan toimintaan. Hyvin kuitenkin yhteiselo lähti käyntiin ja jo viikon päästä tytöt saavat lisää elintilaa.