Tutustutaan toimintaan – ja kunnolla!

Maanantai 30.1. – perjantai 3.2.

Maanantaiaamu valkeni epävakaisessa säässä. Sadetta jatkui sitten koko viikon ajan. Ajoittain sadekuurot olivat melko kovia. Paikallisten mukaan on epätavallista, että tähän vuodenaikaan sataa näin paljon. Ilma oli kuitenkin lämmin, jopa +13 astetta. Vartijat totesivat talven olevan nyt ohitse. Kerroin vartijoille, että Suomessa voi olla kesällä samanlaista säätä, tosin usein jopa kylmempää. Tätä ei uskottu, vaan minun epäiltiin liioittelevan asiaa.

Toimistoon päästyäni istahdin odottamaan turvallisuuspäällikköä. Odotellessani juttelin niitä näitä toimistosihteerin kanssa. Hän uskoi kertomukseni kotimaani sääoloista, sillä hän oli joitakin vuosia sitten vieraillut kesällä Suomessa. He olivat ajaneet autolla Norjasta Suomen läpi etelään. Kertoi ilman olleen koko ajan sateinen ja ei oikein ollut pitänyt siitä. Tästä huolimatta maisemat, etenkin järvet, olivat tehneet vaikutuksen.

Kolmen vartin odottelun jälkeen turvallisuuspäällikkö saapui ja kysyinkin heti, että miten nyt jatketaan. Yritin udella mahdollisia työtehtäviä. Turvallisuuspäällikkö vastasi tähän, että ”office kills you”. Samalla selvisi, ettei kakkosmies tulekaan vielä tänään töihin ja palaisimme työasiaan myöhemmin. Turvallisuuspäällikkö ehdotti, että sen sijaan menisin täksi päiväksi tilannekeskukseen. Koska en ollut vielä siellä ollut, niin lähdin uteliaana matkaan.

Tilannekeskuksen päivystäjä osoittautui käytännössä englanninkieltä taitamattomaksi. Google-kääntäjän avulla hän pystyi kuitenkin luomaan yllättävän selkeän ja ymmärrettävän kuvan tilannekeskuksen toiminnasta sekä välineistä. Menemättä tässä enempää yksityiskohtiin voin todeta tilannekeskuksen olevan mielestäni erittäin asiallinen. Silti mitään varsinaisesti uutta en siellä oppinut verrattuna muihin vastaavanlaisiin aiemmin näkemiini, lukuun ottamatta tietysti paikallisista oloista johtuvia eroja. Joka tapauksessa mielenkiintoinen päivä.

Loppuviikolla en sitten turvallisuuspäällikköä enää oikeastaan nähnytkään kuin vilaukselta. Kakkosmieheen törmäsin pari kertaa, mutta hän ei ottanut varsinaisesti kantaa tekemisiini. Niinpä loppuviikon taas jatkoin jo melko tutuksi tulleeseen toimintaan tutustumista vartijoiden mukana kulkien partioauton painolastina ja aina välillä istuen valvomon nurkassa rekka-autoja laskeskellen. Päivien kulku oli siis samanlainen kuin aiempina viikkoina. Joinakin päivinä oli vuorossa vartijat joiden kanssa tuli keskusteltua ja jotka ottivat tutustujan myös huomioon. Toisena päivänä saattoi taas koko aika kulua ilman keskustelua tai muutakaan kontaktia vartijoihin, joita ei selvästi kiinnostanut läsnäoloni tai yritykseni avata keskustelua.

Perjantaina ajattelin jälleen ottaa mahdolliset työtehtävät puheeksi turvallisuuspäällikön kanssa, mutta hän olikin sairaana. Onkin käynyt melko selväksi, että jostain syystä tällä hetkellä ei aikaa riitä työharjoittelijan ohjaamiseen, Minkäänlaista keskustelua esimerkiksi osaamisestani ja aiemmasta kokemuksestani sekä odotuksistani tai heidän odotuksista minua kohtaan ei ole käyty. Kontaktit turvallisuuspäällikköön ovat jääneet pikaisiksi tervehtimisiksi. Hän ei ole ottanut mitään henkilökohtaista kontaktia tai vastannut small talk -yrityksiin, toteaa aina kiireellisen tilanteen olevan päällä. Täytyy myöntää, että välillä ihmettelen mikä on yrityksen motiivina työharjoittelijoiden ottamiseen?

Nähtäväksi jää, miten maanantaina jatkuu.