Naamiohuveja

Viikonloppu 11.–12.2.

Blogi laahaa pahasti jäljessä, mutta minkäs teet…

Viikonlopun matkakohteeksi otin Venetsian. Olen kerran aikaisemmin viettänyt aikaani kanavakaupungissa kesäaikaan. Tuolloin paikalla oli itseni lisäksi kymmeniätuhansia muitakin, joten odotin mielenkiinnolla millaista paikanpäällä olisi talviaikaan. Ainakin hiljaisempaa luulisin.

No, luulo ei ollut tälläkään kertaa korvannut tietoa. Perjantai-illalla nettiä selatessani huomasin, että tulevana viikonloppuna olisi Venetsian vuotuisten karnevaalien Gran Opening – juhlat. Olin hieman ihmetellyt hotellia varatessani kuinka loppuunmyytyjä ne olivat. Nyt syy taisi selvitä. Kuitenkin odotin viikonlopusta väljempää kuin kesäisin. Kohta tuo nähdään.

Lauantaiaamulla vähän jälkeen seitsemän nousin Koperin linja-autoasemalla kroatialaisen Brioni Pula-yhtiön tasokkaaseen pitkänmatkan bussin. Matka Triesten kautta Venetsiaan alkoi mukavasti ja varmasti liikenneyhtiölle tappiollisissa merkeissä. Näin siksi, että kyydissä oli itseni lisäksi vain yksi matkustaja koko matkan ajan ja hänkin jäi pois Venetsiassa. Tuskin Kroatian Pulasta alkaneen ja Italian Padovaan päättyvän matkan kulut, linja-auto ja 2 kuljettajaa, tulivat tällä kertaa katetuksi.

Matka sujui rattoisasti maisemia katsellen ja kymmenen aikoihin olin perillä. Linja-auto ajoi saarelle Santa Luciaan asti, joten minun ei tarvinnut suorittaa vaihtoa mantereen puolella Mestressä. Suuntasin lämpimässä säässä hotelliini, joka oli sattumoisin sama kuin edellisellä vierailullani. Sen sijainti oli hyvä, aivan keskustassa kuuluisan Pyhän Markuksen aukion lähellä mutta kuitenkin sen verran sivussa ettei turistimassat häiritse.

Kävellessäni hotellia kohti huomasin ennakko-odotuksen talvikaudesta vääräksi. Ihmisiä oli nimittäin paljon ja paljon enemmän kuin parhaan kesäsesongin aikaisella aiemmalla vierailullani. En odottanut karnevaalien olevan tällainen vetonaula.

Tunsin ylpeyttä itsestäni muistaessani pikkukujien oikoreitit hotellille ja näin vältin käsittämättömän tungoksen. Muutenkin Venetsiassa liikkuessa huomaa pian, että turistimassat liikkuvat pääsääntöisesti edestakaisin kahta pääreittiä Piazzale Roman ja Piazza San Marcon väliä. Kun käyttää sivukujia, niin tilanne rauhoittuu täysin. Reittien tultua tutuiksi, pystyy liikkumaan melko mukavasti tungoskohtien ohitse.

Illalla oli avajaisten vuoro yhdellä isommista kanaaleista. Vaikka olin hyvissä ajoin liikkeellä, niin enpä paljoa nähnyt. Väkeä oli yksinkertaisesti liikaa, kapeille kaduille ei mahtunut. Lukuisat poliisit yrittivät muodostaa jonkinlaista järjestystä kulkusuuntiin. Ei oikein onnistunut. Huomasin, että jotkut ihmiset olivat melko peloissaan tungoksessa. Pelkoa saattoi lisätä aina silloin tällöin näkyvät aseistautuneet sotilaat ja erityisesti matalalla lentävä armeijan helikopteri. En tiedä syytä, miksi tuon kopterin piti lentää niin matalalla. Liikkeellä oli lisäksi paljon perinteisiin venetsialaisiin naamioihin pukeutuneita ihmisiä.

Avajaisten jälkeen suuntasin kujien kautta väljemmille alueille ja nautin illasta istuskelemalla kahviloissa ja seuraamalla ohitse virtaavaa ihmismassaa.

Sunnuntaina lähdin ajoissa kiertelemään paikkoja. Kuten odotettavaa on, niin mikään ei ollut muuttunut. Eikä varmasti helposti tällaisessa lähes 2000 tuhatta vuotta vanhassa kohteessa muutukaan. Päivän mittaan oli vielä joitain karnevaalien avajaistapahtumia, mutta väentungoksen takia en niitä liiemmin pyrkinyt seuraamaan. Mukava Silti oli mukavaa katselle perinteisiin venetsialaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä, jopa kokonaisia perheitä. Heitä liikkui ympäriinsä. Sain selville, että kyseessä on karnevaaleihin liittyvä kilpailu, jossa parhaat palkitaan.

Tapahtumia täynnä olleiden kahden päivän jälkeen nousin Triesteen menevään paikallisjunaan. Perille päästyäni jatkoin matkaani linja-autolla Koperiin.