Option lunastus

Torstai 16.2.

Sääennustetta tutkiessani huomasin torstaille luvatun loistavaa keliä, nimittäin aurinkoista ja tyyntä sekä + 15 lämmintä. Päätin, että on tullut aika lunastaa optio.

Option historia juontaa työharjoittelun alkuun. Heti tammikuussa saavuttuani satamaan ja muutaman kerran sen jälkeenkin on turvallisuuspäällikkö todennut, että voin hyvin tarvittaessa pitää muita vapaapäiviä kuin vain viikonloput. Nyt palasin asiaan ja vastaus tuli ennen kuin ehdin esittää asiaani loppuun: ”Pidä ihmeessä, riittääkö yksi päivä?” Vastasin sen riittävän mainiosti.

Mieltäni kiehtoneen Monte Grisan läheisyydestä olin tiedustellut lisää mielenkiintoista koettavaa. Paikka oli La Strada Napoleonica eli Napoleonin tie. Joten aamulla aikaisin taas linjurilla Triesteen ja paikallisbussilla numero 42 ylös kukkuloille. Nyt jäin pois kyydistä pari pysäkkiä ennen Monte Grisan temppeliä heti Proseccon kylän jälkeen San Nazarion kohdalla. Heti pysäkin jälkeen kääntyy päätie 90 asteen mutkalla vasempaan, mutta jatkamalla suoraan eteenpäin huomaat olevasi Napoleonin tien alkupäässä.

Kertoman mukaan tie sai alkunsa 1700-luvun lopulla, kun Napoleonin joukot raivasivat sen ja marssivat sitä kautta Triesten kaupunkiin. Tie kulkee kukkuloilla jyrkänteen reunalla noin 300–350 metrin korkeudella ja on pituudeltaan 5 kilometriä. Koko matkalta avutuvat näkymät Triesteen ja Adrianmeren pohjukkaan Triesten lahdelle. Taustalla häämöttää Slovenia ja Kroatia. Kapea historiallinen kulkuväylä on kunnostettu EU-rahalla kelpo reitiksi.

Kävelin koko reitin aina Opicinan kylässä sijaitsevalle muisto obeliskille saakka ja sitten takaisin. Välillä puikkelehdin läheisen Bertolonin metsän pikkupoluille. Vastaantulijoita ei arkiaamupäivällä montaa ollut, joten sain nauttia lenkistä ja luonnon rauhasta ilman häiriöitä. Kertoman mukaan viikonloppuisin reitti suorastaan kuhisee ulkoilijoita.  Muutamia kalliokiipeilijöitä näin reitin alkupäässä, jossa muutaman kymmenen metrin korkuiset pystysuorat seinämät tarjoavat harjoittelumahdollisuuksia painovoiman uhmaajille. Lenkin lopuksi kiipesin vielä hieman ylemmäksi jo aiemmin tutuksi tulleelle Monte Grisan temppelivuorelle. Päivän "saldoksi" tuli noin 20 kilometriä.

Bonuksena sain mahdollisuuden tutustua paikalliseen matelijaan (en nyt tarkoita hidasvauhtista lenkkeilijää). Kallioilla metsäpolkua kävellessä ajattelin, että täällä voisi hyvin olla käärmeitä. Ja jo heti hetken kuluttua kuulin sihinää. En ensin meinannut havaita kohdetta, kunnes huomasin metrin päässä edessäni polulla käärmeen. Noin 60 cm pitkä ruskea ja selässä jonkin verran kyyn kuviota muistattavat raidat. Nosteli päätään ja sihisi eikä suostunut väistämään. Käärme oli päättänyt omia polun herruuden. Noukin parin pikku kiveä ja heitin ne sen viereen, jolloin käärme luikerteli hieman sivummalle ja pääsin ohittamaan kohdan. Harmittaa nyt kun en tajunnut ottaa kuvaa, kohtaaminen oli sen verran yllättävä. Olisi ollut kiva sitten yrittää tunnistaa mikä laji oli kyseessä.

Ilma oli ainakin suomalaisittain melko lämmin, varmaan luvattu  +15 varjossa ja auringossa enemmän, hyvin tarkeni t-paidassa kavuta kukkuloille. Kuitenkin vastaan tuli paikallisia pastan syöjiä, joilla oli toppatakit, kaulaliinat ja pipot päässä villasormikkaita unohtamatta. Katsoivat meikäläisen pukeutumista kuin hullua. Kuitenkin ilma vastasi hyvin Suomen kesäkuun päivää.

Iltabussilla palasin takaisin sloveenien kaupunkiin  tyytyväisenä päivän kokemuksiin ja siirryin majoitukseen lepäilemään.