Pallopeliä ja paikallisuutta

Lauantai 4.2. - sunnuntai 5.2.

Tämä viikonloppu kului pelkästään ”kotikonnuilla”. Tosin ajanviettoa hieman häiritsi lähes koko viikonlopun kestänyt sadesää. Paikoitellen sadekuurot yltyivät melko ankariksi.

Lauantai kului pitkälti majoituksessa pyöriessä. Hieman kävin päivällä ulkoilemassa kun sade hellitti. Illalla kävin seuraamassa Slovenian pääsarjan käsipallo-ottelua Koper vastaan naapurikaupunki Isola. Kyseessä siis derby ja arvatenkin yleisöä tulisi paikalle. Muutenkin käsipallohuuma tuntuu vaivaavaan ihan yleisesti ja onhan siihen kyllä syytä: Pieni Slovenia sijoittui juuri päättyneissä MM-kisoissa komeasti kolmanneksi. Pronssimitalipelissä kaatui Kroatia, mikä korvasi paljon finaalipaikan menettämisen tuomaa pettymystä. Tämä Slovenia-Kroatia on urheilussa sama kuin meillä Suomi-Ruotsi.

Sain otteluun vapaalipun yhdeltä sataman vartijalta, joka on aikoinaan pelannut Koperin joukkueessa. Ottelu pelattiin koripallon EM-kisoista suomalaisille tutulla Bonifika areenalla. Aiemmin satamassa muistelivat kisoja seuraamassa olleita suomalaisia korisfaneja. Ihmetystä herätti edelleen heidän runsas lukumääränsä ja kyky juoda olutta.

Areena täyttyi mukavasti vaikka ulkona oli todellinen kaatosade. Koti- ja vierasjoukkueen kannattajat olivat eripuolella kenttää. Ilmeisen viisas ratkaisu, sillä yhdessä vaiheessa syntyi jopa pientä käsirysyä parin Izolan kannattajan ilmaantuessa Koperin katsomoon huutelemaan. Runsas järjestysmiesten joukko kuitenkin erotti kannattajat nopeasti toisistaan. Pistin merkille myös sen, että ketään heistä ei poistettu tapahtumasta, henkilöt vain ohjattiin takaisin omiin katsomoihin. Myös valmentajien eläytyminen pelitapahtumiin näytti melko dramaattiselta.

Erikoista ottelussa oli suomalaiseen verrattuna keskeytymätön meteli. Katsomo piti aivan käsittämätöntä ääntä koko ottelun ajan taukoamatta. Etenkin jatkuva vihellyskonsertti kävi ihan korviin. Osansa saivat toki myös ottelun tuomarit. Nämä naistuomarit eivät kuitenkaan näyttäneet mitenkään häkeltyvän metelistä.

Peli oli nopeaa ja miestä sai ottaa kovaa. Repimisestä lähti kuitenkin heti jäähylle. Suomen kentiltä poikkeavaa oli tuomareiden menettely silloin kun he nostavat käden pystyyn passiivisen pelin merkiksi. Kun käsi nousi ylös, niin täällä he sen jälkeen laskivat sormia nostamalla syötöt ja heti kun sääntöjen sallimat kuusi syöttöä oli täynnä niin vihellys. Laskenta ei alkanut alusta vaikka joukkue heitti ja se torjuttiin. Suosittelisin samaa menettelyä kotoiseen SM-liigaan. Päästäisiin kerralla eroon monista jälkipuheista.

Kotijoukkue voitti lopulta melko vaivattomasti 10 maalilla. Ikimuistoinen urheilukokemus!

Paluumatka majoitukseen sujui rennosti 40 minuuttia kävellen rankkasateessa, mutta toki olen moiseen tottunut ja en ole sokerista tehty.

Sunnuntaina ilma oli edelleen epävakainen. Aktiviteetit olivat hieman ulkoilua ja kaupoissa käymistä sekä tulevien vapaapäivien vieton pohdiskelua.  Ei mitään mainittavia tapahtumia. Kuitenkin oli hyvä olla viikonloppu paikoillaan ja kerätä voimia tulevaan.