Maassa maan tavalla

Torstai 9.2.- perjantai 10.2.

Näinä päivinä ei tapahtunut mitään mainittavaa satamassa, joten käsitellään muuta. Erilaisia asioita voi tehdä monella eri tavalla. Olen tähän poiminut muutamia paikallisia käytäntöjä ja ratkaisuja, jotka eroavat Suomen vastaavista. Tai ainakin omistani. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole kritisoida vaan ihmetellä. Mikä tapa sitten lienee parempi…

Napostelukulttuuri

Työpäivän mittaan ei useimmiten syödä kunnolla, vaan napostellaan jatkuvasti. Vähän keksiä, sitten leipää, välillä panini tai pitsan pala ja niin edelleen. Myöskään voileipää ei osata tehdä, vaan tarvikkeet kasataan riviin pöydälle. Haukataan leipää ja sormin heitellään sen jälkeen suuhun normaalisti leivän päälle tulevat leikkeleet ja muut lisukkeet.

Kahvin juonti

Kehuvat juovansa paljon kahvia, mutta tosiasiassa määrä ei ole suuri. Suomalaisen kahvimukissa on yhtä paljon ainetta kuin paikallisten päivän mittaan nauttimissa minikupillisissa yhteensä.

Debit vai kredit?

Kortilla ostoksia maksaessa tulee aiheuttaneeksi lähes päivittäin kassahenkilölle tuskaisen tilanteen. Eivät tiedä mitä pitäisi tehdä, kun maksupäätteelle tulee vaihtoehdoiksi kredit ja debit. Jotkut hakevat esimiehen paikalle, toiset taas kysyvät minulta mitä pitää painaa. Mistä johtuu? Selvitin asiaa parin kassan kanssa ja he kertoivat että paikallisissa maksukorteissa ei ole yleensä kuin debit tai sitten erikseen luottokortti, jossa vain kredit. Eräskin nainen kertoi työskennelleensä vuosia kassalla, mutta ei ollut ennen tällaista yhdistelmäkorttia nähnyt.

Ei väistetä!

Jalkakäytävillä ja kujilla liikkuessa tuntuu siltä, että itse on ainoa kulkija joka väistää muita. Paikallisilla on tapana levittäytyä liikkumaan rauhallisesti koko väylän leveydelle eikä tilaa anneta vastaantulijalle.

Pysäytän linja-auton pysäkille

Ei vaan, enpä pysäytäkään! Eli linja-auton lähestyessä pysäkki ei kukaan kyytiin mahdollisesti aikova tee minkäänlaista vinkkausta kuljettajalle merkiksi aikeistaan. Niin jokainen bussi sitten matelee hitaasti pysäkkiä pitkin tai pysähtyy kokonaan odottelemaan tulisiko joku mahdollisesti kyytiin. Eipä tullut, jatketaan matkaan turhan pysähdyksen jälkeen! Tai sitten joku hiipii viime hetkellä takarivistä verkkaisesti kohti linja-autoa juuri kun se on lähtemässä liikkeelle. Olisiko kuitenkin sujuvampaa, jos pysäkiltä annettaisiin merkki kyytiin haluttaessa?

Sähkömittareiden sijainti

Sähkömittarit näyttävät sijaitsevan usein kätevästi kiinteistön ulkoseinän sisällä. Ne on suojattu lasilla, jolloin mittarin lukija voi kadulta käsin tarkastella sähkönkulutuksen lukemaa. Koska automaattista etäluentaa ei ilmeisesti ole käytössä, niin menettely on kieltämättä kätevä. Suomessa ei onnistuisi. Pystyn kuvittelemaan virkamiehen otsalle nousevan hien, jos joku esittäisi satoja vuosia vanhan talon seinään koverrettavaksi paikkaa sähkömittarille.

Pikkurahan jakaminen

Käteisellä maksaessa saa jatkuvasti vaihtorahoina 1 ja 2 sentin kolikoita. Niitä ei sitten saa tungettua uudelleen oikein mihinkään. Samaa valittelevat paikalliset. Kun kerroin Suomen käytännöstä eli alusta alkaen voimassa olleesta hintojen pyöristyksestä, niin pitivät sitä erittäin nerokkaana keksintönä. Toivoivat samaa käytäntöä omaan maahansa.

STOP-liikennemerkin tarkoitus

STOP-merkin kohdalla ei tarvitse liikenteessä pysähtyä, kuitenkin olet väistämisvelvollinen. Miksi sitten joissakin risteyksissä on STOP-merkin sijaan kärkikolmiot osoittamassa väistämisvelvollisuutta?

Vaelletaan pimeässä

Slovenia on kehittynyt maa ja siellä ei podeta tietääkseni energiapulaa. Näin ollen ihmettelen miksi ulkovalaistusta ei saada paremmaksi. Taajama-alueilla ja ihan kaupunkien keskustoissakin on katuvalaistus luvattoman heikkotehoista. On pimeää ja ihan oikeasti välillä jopa hankala liikkua. Vähän lisää luxeja ja valaisinpylväitä, niin näkyvyys olisi heti parempi.

Muitakin ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia löytyy. Lista venyisi pitkäksi, joten lopetan suosiolla tähän.