Olin pulassa!

Lauantai 21.1.- sunnuntai 22.1.

Otsikko on malliesimerkki avuttomuudessaan ja typeryydessään kornista sanaleikistä, mutta tästä huolimatta en voinut vastustaa kiusausta. Eli niin kuin helposti arvaa, kului viikonloppu Kroatian puolella Pulan kaupungissa.

Kaupunkia kehutaan ja mainostetaan hienona lomakohteena niin Suomessa kuin muualla. Turistit tulevat sinne kuulemma viettämään aikaansa myös talvikaudella. Ilmeisesti tämä hienous on kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla hotellialueella, sillä itse kaupunki oli yllättävän rähjäinen ja kolkon tuntuinen. Myöskään turisteja en montaa nähnyt.

Keskusta-alue on melko rappiolla, vanhassa kaupunginosassa ei osunut silmiin kuin jokunen siisti talo. Suurin osa on aivan korjaamattomia ja erittäin huonokuntoisen näköisiä. Samoin mitä bussista näki, niin keskustan ulkopuolella näyttävät kerrostalot samanlaisilta. Omakotitalot kaupungin laidalla ovat kuitenkin melko siistin näköisiä.

Hassua on myös se, että kaupunki on meren rannalla mutta sellaista rantaa jossa pääsee veden äärelle löytyy vain muutama sata metriä. Kaikki muut osat rannasta ovat teollisuuden valtaamat. Vanhankaupungin kohdalla on ranta jopa aidattu niin, että merta ei näkynyt. Näin ollen kaupungista puuttuu kokonaan rannan kävelykadut ja kahvilat. Lisäksi kaupunki on illalla melko pimeä, ei ihan oikeasti meinannut nähdä kävellä.

Pari upeaa nähtävyyttä kuitenkin löytyi:

Kaupungin keskustan reunassa mäellä on vanha linnoitus, josta avautuu avarat näkymät joka suuntaan. Linnoituksessa on myös mielenkiintoinen näyttely Istrian niemimaan vapaustaistelun vaiheista ensimmäisestä maailmansodasta aina siihen asti kun alue liitettiin Jugoslaviaan 1948.  Toisen maailmansodan aikana kaupungissa oli ollut mm. saksalaisten sukellusvenetukikohta, jonka takia sitä pommitettiin liittoutuneiden toimin voimakkaasti. Esillä oli myös paljon saksalaisilta miehitysjoukoilta jääneitä esineitä ja varusteita.

Mielestäni komein nähtävyys on vanha amfiteatteri. Sitä voi todella kutsua vanhaksi, sillä se valmistui noin 70 jkr. eli ikää vaatimattomasti lähes 2000 vuotta! Teatteri sijaitsee ihan keskustan kupeessa lähellä merenrantaa. Teatteri on hyvin säilynyt. Se on 133 metriä pitkä ja 105 metriä leveä sekä sen korkeus on korkeimmissa kohdissa ollut 32 metriä. Katsojia on mahtunut 20 000. Teatteri on kuudenneksi suurin amfiteatteri maailmassa. Vielä oli nähtävissä mm. niiden tilojen rauniot, joissa petoja säilytettiin ja joista ne sitten laskettiin areenalle. Maan alla on kellaritila, jossa gladiaattorit olivat valmistautuneet ja jossa säilytettiin varusteita.

Kaikkiaan vaikuttava paikka ja hieno tunne kun kaksi rauniota kohtasi! Istuskelin siellä pitkään ja yritin kuvitella millaista siellä on aikoinaan ollut. Pelkkä ajatus siitä, että samassa katsomossa istui ihmisiä jo 2000 vuotta sitten, kiehtoi mielikuvitustani. Taaskin tuntui käsittämättömältä miten pitkä historia alueella on ja kuinka vanhaa sieltä löytyy.

Mainittakoon vielä, että matkakustannukset olivat jälleen alhaiset. Meno-paluu hyvätasoisessa Suomen pikavuoroa vastaavassa linjurissa kustansi 16 euroa. Mutkien jälkeen tuli matkan pituudeksi 145 km yhteen suuntaan eli kaikkiaan lähes 300 km. Talvikauden ansiosta löytyi hyvätasoinen hotelli lähes keskustasta amfiteatterin vierestä. Yö siistissä hotellissa aamupaloineen verotti poloisen matkaajan kukkaroa 40 eurolla.

Sunnuntai-iltana sitten suuntasin takaisin Koperiin ja lepäilemään uutta viikkoa varten.