Kohti etelää

Torstai 12.1.2017

Torstaiaamuna heräsin odottavin mielin, muutto edessä. Pakkasin tavarat ja Sonjaa odotellessa siivosin majoitusta, vaikka en sitä ehtinyt oikeastaan sotkeakaan. Kuitenkin hyvä jättää paikat parempaan kuntoon kuin saapuessa.

Klo. 10 aikoihin Sonja vihdoin soitti ja sanoi noutavansa minut 10 minuutin kuluttua. Puolen tunnin päästä sitten auto ilmestyi ja pääsimme matkaan.

Sonja oli etukäteen jo edellisinä päivinä huolissaan matkan sujumisesta. Säätiedotus oli näet luvannut huonoa ajokeliä. Matka alkoi aurinkoisissa merkeissä, mutta päästyämme vuoristoisempaan kohtaan alkoi se muuttua huonommaksi. Lukuisten tunnelien läpiajon jälkeen päädyimme keskelle tihkusadetta ja ilman lämpötila laski nollan tuntumaan. Tyypillinen suomalainen hieman jäätävä kurakeli. Radiossa ja moottoritien opastetauluissa annettiin koko ajan varoituksia mustasta jäästä. Sonjakin kyseli minulta onkohan tien pinta jäässä? Mielestäni se ei ollut, mutta katsoin parhaaksi kertoa hänelle sen ehkä hieman olevan. Näin sain ajonopeuden laskemaan sadastaneljästäkympistä ja lopulta nopeudeksi vakiintui turvallisen tuntuiset 80 km/h.

Tien mahdollinen jäätyminen otettiin kuitenkin viranomaisten taholta vakavasti. Lopulta rekkaliikenne pysäytettiin moottoritien reunaan ja liittymissä oli poliisiautot estämässä uusien pääsyn tielle. Mitään ongelmia ei ollut ja pääsimme mukavasti perille. Sonja kertoi matkan kuitenkin kestäneen puolisen tuntia normaalia kauemmin.

Aikaa oli mukavasti ennen tapaamista harjoittelupaikan tarjoavassa Luka Koper-yhtiössä. Niinpä ajoimme suoraan majoitukseen. Ihan asiallisen oloinen rivitaloasunto, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella. 2 h + k + ruokailutila sekä lasitettu terassi ja aidattu piha käytössäni. Myös nettiyhteys, tv ja pesukoneet löytyy. Ehdin jopa hieman järjestellä tavaroitani. Sitten lähdimme työhaastatteluun satamaan.

Satamassa kävimme nopeasti juomassa vielä kahvit läheisen hotellin alakerrassa. Sitten sisään Luka Koper yhtiön toimitiloihin. Meidät otti vastaan sataman turvallisuuspäällikkö ja hänen kakkosmiehensä. Myös toimistosihteeri kävi esittäytymässä. Itse tilaisuus oli lyhyt, vajaat 10 minuuttia. Etukäteistiedoista poiketen mitään cv:tä ei haluttu nähdä eikä muutenkaan mitään kyselty, Ilmeisesti jonkinlaiset työkiireet painoivat ja sovittiin, että tulen perjantaina klo. 8 takaisin toimistolle ja sitten puhutaan enemmän. Olin kuitenkin tyytyväinen, että hommat oli saatu alkuun. Poistuimme henkilökorttikuvauksen kautta ulos.

Kävimme Sonjan kanssa vielä poliisiasemalla rekisteröimässä oleskeluni. Tämän jälkeen Sonja vei minut pyynnöstäni kaupungin keskustaan vanhan kaupungin kupeeseen. Sanoimme näkemiin ja lähdin tutustumaan ympäristöön. Aikani käveltyäni otin suunnan kohti majoitusta ja samalla päätin poiketa sen lähellä olevassa ostoskeskuksessa täydentämässä muonavarastoa.

Paluumatka oli hieman haasteellinen, koska käytössäni ollut kartta loppui reilusti ennen kotipihaa. Lisäksi rivitaloalue on varsin sokkeloinen ja pimeääkin oli. Vanhat navigoijan taidot yhdistettynä tällä kertaa pettämättömään suuntavaistoon toivat minut kuitenkin suoraan perille. Hieman ruoanlaittoa ja oleskelua, sitten olikin päivä täynnä.