Perehtymistä maan tapoihin

Maanantai 9.1.2017 – keskiviikko 11.1.2017

Maanantaiaamuna hyppäsin kireässä yli 10 asteen pakkasessa linja-autoasemalla paikallisliikenteen bussiin ja huristelin sillä ZNI-instituutin toimistolle joen toiselle puolelle. Etukäteisohjeistus oli hyvä ja näin ollen matka ei tuottanut ongelmia.

Toimistolla oli odottamassa Barbara sekä instituutin johtaja Sonja, joka toivotti minut tervetulleeksi. Tämän jälkeen aloitimme perehdytysjakson melkoisen kylmissä toimitiloissa. Toimistotilat olivat ilmeisesti säästösyistä olleet ilman lämmitystä koko viikonlopun ja ulkoilman kireä pakkanen oli laskenut sisälämpötilan noin + 10 asteeseen. Kovalla touhulla viritetyt lisälämmittimet alkoivat pikkuhiljaa puhaltaa lämmintä, mutta vielä iltapäivän päätteeksi oli viileää. Toki asiaan saattoivat osaltaan vaikuttaa myös avoinna olevat käytävän ja wc-tilojen ikkunat, mutta kohteliaana vieraana en kehdannut esittää niiden sulkemista.

Tapasin myös kielenopettaja Lukan ja kulttuuri- ja kaupunkioppaana toimivan Blazin. Kaikki olivat ystävällisiä ja heidän kanssa oli helppo tulla toimeen heti alusta alkaen.

Seuraavat kolme päivää kuluivatkin englanninkielen kertauksella sekä sloveenin alkeisiin ja maan kulttuuriin tutustumisella. Lisäksi teimme Blazin kanssa kaupungilla museokierrokset ja tutustuimme muutenkin ympäristöön.

Vapaa-ajalla iltaisin kävelin edelleen kaupungilla. Kiipesin myös Piramidi-kukkulalle, jonne saavuin sopivasti auringonlaskun aikaan. Kaupunki näkyi alapuolella hienosti ja aurinko painui kuulaassa talvisäässä upeasti lumihuippuisen vuoren taakse. Kävin myös testaamassa Lukan suositteleman serbialaista ruokaa tarjoavan ravintolan. Vaativana liharuoan ystävänä en joutunut kokemaan pettymystä, ruoka oli todella maistuvaa ja annos runsas!  Myös sloveeninkielen opiskelun tulokset täytyi heti testata.  Lauseeni ”Rad bi pivo, prosim!” ymmärrettiin ongelmitta.

Täytyy myöntää, että olin etukäteen hieman epäluuloinen tätä perehdyttämisjaksoa kohtaan. Käytäntö kuitenkin osoitti, että olin väärässä. Näistä muutamasta päivästä oli suuri hyöty. Päällimmäiseksi nousi mahdollisuus harjoittaa jo hieman ruostunutta englanninkielen käyttöä. Puhuminen lähti käyntiin paremmin kuin odotin ja puheeni jopa ymmärrettiin. Tämä antoi lisää itsevarmuutta ja rohkeutta kielen käyttöön. Mukavaa oli myös huomata ymmärtävänsä mitä muut Lontoon murteella kertoivat.

Keskiviikkoiltana sitten aloin valmistua Koperiin siirtymiseen. Sonja tulee hakemaan minut torstaina aamupäivällä ja ajamme sitten kohti etelää Adrianmeren rannalle.