Kevättä ilmassa – onhan jo tammikuu!

Viikonloppu 14.–15.1.2017

Viikonlopuksi näytti sääennuste +10 ja aurinkoista sekä vähäistä tuulta. Niinpä päätin toipua perjantain rankkasateesta tutustumalla lähiympäristöön.

Lauantaiaamuna pystyi heti toteamaan sääennustuksen pitävän paikkansa. Päivä väreili ja aurinko lämmitti kuin Suomen kevään huhti-toukokuun vaihteen kevätpäivänä. Nousin linja-autoon määränpäänä Piran. Matkareitti oli maisemiltaan upea, koko matka merenrantaa pitkin tai aivan sen tuntumassa. Lisäksi korkeuseroa löytyi maastosta jonkin verran. Reitti kulki merenranta kylien Izolan, Lucijan ja Portorozin kautta, jotka linja-auton ikkunasta tähystettynä näyttivät myös vierailun arvoisilta.

Perillä Piran ei pettänyt odotuksia! Ikivanha venetsialaistyylinen kaupunki mereen työntyvällä niemellä oli mukavaa koettavaa. Käytin koko päivän vaeltelemalla edestakaisin sokkeloista vanhaa kaupunkia. Ylhäältä Pyhän Yrjön kirkon luota olivat näkymät yli kaupungin ja merelle. Kapusin voimia säästelemättä vielä ylemmäs vanhoille kaupungin muureille. Korkealla kukkulalla sijaitsevilta raunioilta avautuivat näkymät myös kaupungista poispäin kukkulan toiselle puolelle kohti sisämaata.

Kiipeilyn jälkeen ja kävelyn lomassa piipahdin rantakahviloissa. Aurinko lämmitti ja hyvin tarkeni istua terassilla meren rannassa. Kahviloissa olikin kohtalaisesti ihmisiä iltapäivää viettämässä. Muuten kaupungilla oli rauhallista liikkua, talvikaudesta johtuen turisteja oli itseni lisäksi liikkeellä vähäinen määrä. Toki pakollinen kiinalaismatkailijoiden ryhmä tuli vastaan.

Ennen poislähtöä kävin vielä syömässä lihavartaita. Päivän alkaessa hämärtää palasin Koperiin taas yhtä kokemusta rikkaampana. Mainittakoon vielä, että julkisen liikenteen hinnat eivät ole kalliita. Matka kesti yhteen suuntaan 45 minuutti ja maksoi 3.10 euroa. Takaisin oli lippu jostain syystä vielä halvempi eli lompakosta hävisi 2.20 euroa. Yhteensä päivän retken matkakulut siis 5.30 euroa.

Sunnuntaina ilma oli edelleen kaunis, kuitenkin hitusen viileämpi ja iltaa kohti alkoi tuuli nousta ja taivas pilveentyä. Tein kuitenkin pienen paikallisretken. Ajoin linja-autolla noin 5 km:n päässä olevaan Izolaan. Sieltä löytyi myös merenrantaa ja vanha kaupunki. Keskusta-alue ei kuitenkaan ollut kovin iso. Näkemisen arvoinen kuitenkin.

Paluumatkan tein kävellen. Izolasta Koperiin menee aivan merenrantaa pitkin kulkeva kävelytie. Muutaman kilometrin matkan saikin ihastella merenlahden toisella puolella näkyvää Italian rannikkoa ja sen taustalla kohti taivasta kohoavia lumipeitteisiä vuoria. Ehkä tästä johtuen oli reitillä runsaasti ulkoilijoita. Koperiin saavuttuani kiertelin vielä jonkin aikaa kaupungilla, kunnes suuntasin majoituksen ruoanlaittoon. Illalla vain oleskelua ja vielä pieni kävelylenkki. Sitten viikonloppu alkoi lähestyä loppuaan.