Kurja burja

Maanantai 16.1. – perjantai 20.1.

Vihdoinkin saan aikaiseksi kertoa ensimmäisestä viikosta harjoittelupaikassa. Uutuudesta ja ainakin minulle erikoisista tapahtumista huolimatta tapahtumat alkoivat viikon mittaan myös jo hieman toistaa itseään. Kiteytän tähän koko viikon kerralla vaikka teksti venyy pitkänpuoleiseksi.

Kuten otsikko tietävimmille kavalsi, niin viikon tapahtumia ohjasi burja. Burja on Adrianmeren pohjoisosassa talvisin esiintyvä voimakas pohjoistuuli. Burja syntyy kun idästä tuleva kylmä ilma ylittää vuoriston ja laskeutuu alas merenrannalle. Samanlainen ilmiö esiintyy myös Mustanmerellä. Burja sinänsä ei siis ole mitenkään poikkeava sääilmiö täällä Koperissa. Kuitenkin tällä kertaa sen teki sellaiseksi sen voimakkuus, mikä oli epätavallisen suuri. Tuulta oli puuskissa yli 50 m/s.

Maanantaina aamulla kuulin jo herätessäni, että edellispäivän sääennuste piti hyvin paikkansa. Oli alkanut tuulla ja voimakkaasti. Sain itseni satamaan ja siellä tapasin kiireisen turvallisuuspäällikön, joka ohjeisti minut koko viikoksi vartijoiden matkaan jatkamaan heidän työhönsä ja satamaan tutustumista. Niinpä ilmoittaudun portilla valvomoon ja jäin odottelemaan mitä tuleman pitää.

Aikani valvomossa istuskeltuani huomasin autopartion tekevän lähtöä. Änkesin nopeasti mukaan. Kiertelimme ympäri satamaa suorittaen aluevalvontaa ja tarkkaillen yhä voimistuvan tuulen vaikutusta toimintoihin.

Iltapäivän alkupuolella oli tuuli sitten saavuttanut sellaisen voiman, että se alkoi heitellä tyhjiä merikontteja alas pinoista niiden varastoalueella.  Tilannehan on hengenvaarallinen! Alkoi nopeatempoinen konttialueen tyhjennys rekoista ja satamatyöntekijät alkoivat eristää aluetta tuomalla sinne ajoesteitä ja kieltomerkkejä. Vähän ajan päästä alkoi rymistä kunnolla kun tuuli kaatoi jopa 8 merikontin korkuisia pinoja. Se ei myöskään pelkästään tipauttanut kontteja, vaan saattoi työntää niitä alastulomatkalla kymmeniä metrejä. Näihin tunnelmiin lopetin päivän ja ponnistelin kävellen majoitukseen. Tuuli meinasi viedä eri suuntaan kuin halusin, mutta perille pääsin. Tuli mieleen aikoinaan Suomenlahden linnakesaarilla elänyt sanonta: ”Rannikkotykkimiehen tulee painaa vähintään 0.1 tonnia, kevyemmät vie tuuli mennessään!” Onneksi täytän reilusti tuon vaatimuksen.

Tiistaina satamaan mennessäni aistin vanhan saaristolaisen kokemuksella, että tuuli olisi edelleen voimistunut. Olin oikeassa. Satamassa sain heti tietää, että siellä oli jouduttu keskeyttämään myös täysinäisten merikonttien käsittely. Niitä ei ahdettu laivoista tai nostettu rekkojen päälle. Suurin osa sataman toiminnasta oli pysähtynyt tilaan odotus. Tämä odotus aiheutti heti toisenlaisia ongelmia. Satamassa käy päivittäin 2000 rekkaa, josta määrästä huomattava osa on konttirekkoja. Nyt ne ruuhkautuivat pahasti. Ensin täyttyi rekkaterminaali sataman ulkopuolella. Sitten lähikadut ja seuraavaksi kaupungin sisääntuloväylät. Samaan ruuhkaan jäivät myös muutkin rekat, jotka vielä olisivat saaneet satamasta rahtia kyytiinsä.

Vartijat alkoivat purkaa ruuhkaa sataman ulkopuolella. Kaikki huolintapaperit jo omaavat rekat (pl. konttirekat) saivat luvan poikkeuksellisesti ajaa suoraan sataman portille ja suorittaa sisäänpääsymaksun siellä. Normaalioloissa tämä olisi tullut tehdä etukäteen rekkaterminaalissa. Vartijat kävivät rekkoja yksitellen läpi ja aina kun niistä löytyivät kyseiset paperit, niin ne passitettiin jonojen ohi satamaan. Myös liikennettä ohjattiin. Lopulta apuun tulivat myös poliisit. Välillä kävimme ihmettelemässä satamassa tielle kaatunutta puuta, joka oli vaurioittanut samalla hetkellä ohi ajanutta pakettiautoa. Sataman oma palokunta raivasi onnettomuuspaikkaa ja vartijat tekivät tapahtuneesta raportin. Myöhemmin puita alkoi kaatuilla lisää. Tapahtumarikas päivä, tosin iltapäivän viimeiset tunnit kuluivat osaltani valvomossa tuppisuuvartijan seurassa. Kuitenkin lähdin tyytyväisin mielin majoitusta kohden.

Keskiviikkona tuuli puhalsi edelleen, mutta ärjyin voima oli hellittänyt. Niinpä aamupäivällä käynnistettiin merikonttien käsittely. Rekkoja alkoi kirjaimellisesti vyöryä sisään satamaan. Liikenneruuhka hellitti hetkellisesti, mutta jo tovin päästä oli ruuhka jopa ankarampi kuin aiemmin. Syynä tähän oli se, että nyt eivät huolintayhtiöt kyenneet tekemään rahtiasiakirjoja tarpeeksi nopeasti. Ruuhkautuneita kontteja oli vain yksinkertaisesti liikaa. Rekkaruuhka vaati taas liikenteen ohjausta sataman lähialueilla niin vartijoiden kuin poliisin toimesta. Lisäksi ruuhkaa purettiin perustamalla konttirekoille satamaan ylimääräinen odotus- ja purkualue. Iltapäivän viimeiset tunnit kuluivat taas valvomossa istuskellen.

Torstaina oli tilanne satamassa melko pitkälle normalisoitunut. Itselleni päivä oli melko tylsä. Lähes koko päivä kului valvomossa. Aamun ensitunteina oli paikalla vartija, joka oli englanninkielentaitoinen ja halusi myös keskustella. Oli mukava jutustella ja samalla sai hyvin kyseltyä kaikenlaista. Loppupäivän istuin sitten omissa oloissani, sillä valvomossa olleet vartijat eivät osoittaneet mitään halua kanssakäymiseen vaikka yritin tuttavuutta rakentaa. Niinpä neljän tunnin vaitonaisen nurkissa lymyilyn jälkeen lähdin mielelläni pois. Näin muutaman päivän kokemuksen perusteella olen huomannut, että osa vartijoista ei ole yhtään kiinnostunut selittämään asioita tai mitenkään muutenkaan ottamaan huomioon poloista vierasmaalaista työharjoittelijaa. En tiedä on kyseessä ajattelemattomuus vai koetaanko harjoittelija ylimääräiseksi lisävaivaksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että pääsääntöisesti ovat ystävällisiä.

Perjantaina oli satama melko pitkälle palautunut normaaliin rytmiin. Päivästä tuli myös koko viikon mielenkiintoisin ja mukavin. Olin koko päivän autopartiossa kavereiden kanssa, joiden englanninkielen taito oli pitkälti yes but no – tasolla. Kuitenkin tulimme hyvin juttuun ja jotenkin saimme jopa ajatuksia vaihdettua. Kaverit myös yrittivät pitää minut ajan tasalla siitä mitä tehdään ja onnistuivatkin siinä erittäin hyvin. Kaiken kukkuraksi ensimmäistä kertaa oltiin myös kiinnostunut siitä onko minulla kaikki hyvin. Haluanko mahdollisesti kahvia, syödä jotain, pitää taukoa jne. Aiemmin ei tällaista ollut tapahtunut, vaan esimerkiksi lounastauon tiesin alkaneen siitä, kun vartijat ajoivat valvomoon syömään sinne tilaamiansa voileipiä tai pitsoja.

Perjantaina tapahtui monenlaista:

– Partiointia satama-alueen ulkopuolella katsomassa onko rekat vielä ruuhkautumassa sisääntuloväylille.

– Useaan otteeseen rekkaruuhkan selvittämistä satama-alueella.

– Ison konttitrukin hydrauliikkaletkun pettäminen ja öljyjen valuminen ulos, sataman palokunta putsasi, kävimme toteamassa tapahtuneen.

– Varoituksen antaminen unkarilaiselle rekkakuskille, ajoi sallitun alueen ulkopuolella. Jos samalle tyypille tulee useampi varoitus, niin hänelle ei myönnetä vähään aikaan pääsyä satamaan.

– Tullin väärin sinetöimien konttien ihmettelyä, niiden kuvaaminen ja raportin teko.

– Saksasta tulleen junan (joka oli kahdessa kerroksessa täynnä mersuja) valvominen, kun sen vaunut avattiin. Tämä siksi ettei sen mukana tulisi laittomia maahantunkeutujia. Mielessäni kuitenkin hieman ihmettelin, että jos joku on onnistunut pääsemään laittomasti Saksaan, niin miksi hän yrittäisi tulla salaa junan mukana Sloveniaan...

Päivän kruunasi rekan ja konttinosturin kolari. Rekka yritti kilpailla Kone Oy:n valmistaman konttinosturin kanssa, jäi toiseksi eli Suomi-Slovenia 1-0! Huvittavaa oli, että kaveri oli tosissaan sitä mieltä, että syy oli nosturin! Vaikka itse oli alueella mihin ei saa ajaa ja toki nosturia tulee väistää, koska se ei voi tehdä mitään liikkeitä. Onhan kyseessä massiivinen vain samaa reittiä edestakaisin liikkuva satamanosturi. Nosturi myös liikkuu melko hitaasti ja antaa liikkuessaan jatkuvaa varoitusääntä. Poliisia ei kutsuta paikalle ellei ole loukkaantuneita, joten tässäkin vartijat ottivat osapuolten lausunnot, valokuvasivat sekä puhalluttivat kuljettajat. Puhalluskokeesta tehtiin myös virallinen paperi. Näistä sitten tehdään raportti.

Tutustumisviikko takana. Se oli kokemuksena vahvasti plussan puolella, hetkellisistä pitkästymisistä huolimatta. Lähdin tyytyväisin mielin viikonlopun viettoon. Samalla pohdiskelin mitä seuraava viikko mahtaa tuoda tullessaan.